Ilman aihetta

Tänään kirjoitan. Pitkästä aikaa. Ilo oli mennyt pelon pilven taakse piiloon. Ylpeyden torni varjosti kaunista puutarhaa. Eihän sitä voi pieni-suuri-opettaja ilman aihetta kirjoittaa.. :) Sallia suuria sanojaan.. ;) Siispä kirjoitan tänään ilman aihetta. Koska sydän laulaa ilolaulua joka päivä ilman erityistä aihetta.. Tanssia sateessa, hymyillä myrskylle, ihastua kukkasen kauneuteen.. Voiko mitään hetkeä kokea liian täydellisesti?

Opettaja tulee kun oppilas on valmis. Mutta tuleeko opettaja sisältä vai ulkoa? Ottaako ulkoinen opettaja sisäisen opettajan viitan harteilleen, kunnes oppilas on valmis näkemään?

Kauneus löytyy jokaisesta hetkestä, kun vain muistaisi sitä joka hetki etsiä.. :) Mikä on täydellisempi kuin juuri tämä hetki, hetki jolloin kaikki on juuri niin kuin pitääkin.. Yksikään sadepisara ei tipahda väärään paikkaan. Kun sen muistaa ei tarvitse katsoa vasemmalle eikä oikealle, heilua heilurin mukana, sukeltaa mielen syvyyksiin.. Nuoli suuntaa aina eteenpäin sivuilleen vilkuilematta täydellisessä tasapainossa.

Voiko yhtäkään opetusta ymmärtää sitä kokematta? Mehiläinen voi kertoa.. :) Mutta voiko tietokone?

Miksi enkelit osaavat lentää? -Koska ne ottavat itsensä niin kevyesti.

Ei ole olemassa tähteä, jonka painovoima riittäisi ilon pitämiseen aloillaan. Jos vain uskaltaa lähteä lentoon.. Kaunista tätä hetkeä! Tässä hetkessä on kaikki!

p-O