Kyky nähdä
Hän, joka avaa silmänsä elämän ihmeelle voi nähdä. Leikata maailman harmaan verhon katki ja päästää värit sisään. Miksi kaipasin aina satujen maailmaan, miksi fantasia niin kiehtoi mieltäni? Kadottanut olin kykyni nähdä, astunut olettamusten harmaaseen maailmaan, sulkenut yhden silmäni. Takaisin halusin tuon taian elämääni, värit, ihmeet ja kauneuden. Tajusin, jotain menettänyt olin, mutta minkä. Kului vuosi, kului kymmenen, samaa polkua kuljin. Tunsin värit lähellä, mutta missä? Aina oli etsimäni askeleen edessä, askeleen sivulla. Sokeana eteenpäin kuljin. Ei voinut sokea ymmärtää muuta kuin sen syvän kaipauksen, aika oli harmaannuttanut muistotkin. Yllättävä on elämän tie. Sinne, minne vähiten halusin katsoa löytyi ensimmäinen välähdys. Iski otsaani käärme, avasi suljetun silmäni ja näin, näin itseni.
posted by pikku-Ope at
9:43 AM
2 Comments:
Tämä kosketti. Lapsena näin mielessäni värejä keksiessäni jonkin hyvän idean tai kokiessani jotain hyvin kiehtovaa. Sellaisen värikkään kuvion, kuin kaikki sateenkaaren värit koottuna lasinpalasista, joiden läpi hehkuu valo. Olen jälkeenpäin miettinyt, että se on varmaan jotain synestesiaa.
Muistin sen taas kun näin tämän jutun ja tuon kuvan. :)
By
sahrami, at 11:36 PM
Terve Sahrami! Se kyky on tallella siellä jossain.. Ei se ole mihinkään kadonnut.. Jonkin mutkan takaa se sateenkaari saa alkunsa ja tällä kertaa se ei ole menossa pois.
p-O
By
pikku-Ope, at 11:46 AM
Post a Comment
<< Home